Vuonna 2015 sain omalla mittapuullani paljon luettua. Listaanpa alle jotain merkittävimpiä teoksia ja sen sellaisia viime vuodelta.
Kirjoja:
Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset
Vuoden myöhässä tämän luin, mutta onpa tosissaan merkkiteos. Hauska, mieltä avartava, sivistävä — upea lukukokemus.
Kim Stanley Robinson: Aurora
KSR kirjoitti taas teoksen, josta pidin erittäin paljon. Erinomainen scifikertomus. Aihepiireinä mm. saariekologia tai -teoria, tekoälyn kehittyminen (kaunokirjallisesti toteutettuna), totalitarismi. Autora on vakuuttava ja vetävä, mutta valehtelisin, jos olisin ensi tutustumalla yhtä vaikuttunut kuin muista Robinsonin teoksista, tai vaikkapa myös viime vuonna lukemastani Toni Morrisonin Belovedista.
(Luin myös Robinsonin Kaliforniatrilogian kaksi viimeistä osaa. Kokonaisuutena oikein mielenkiintoinen tapa käsitellä historiaa ja utopiaa.)
Geoff Ryman: Air: Or, Have Not Have
Tässä on varma ehdokas sellaisesta epämääräisestä asiasta kuin maailman paras tieteisromaani. Juuri tällaista kirjallisuutta scifi on parhaimmillaan: teknologian ja tieteen vaikutusten pohdintaa kaunokirjallisesti vaikuttavassa muodossa. Ryman ei siis käsittele länsimaalaisten tai näiden tarinasijaisten kokemuksia, vaan kertoo tarinassaan kehityksen epäsuhdista nimenomaan Toisaalla. Teos on (lähi)tulevaisuutta, spekulointia, mutta samanaikaisesti sen lukeminen herättää väkisinkin tunteen maailman todellisesta vinoutuneisuudesta. Hämmästyttävä teos.
(Simon Ingsin Wolves on hieman samankaltainen, tosin se sijoittuu turvallisesti liki länsimaiden keskiöön Skotlantiin. Ingsillä on myös upea kyky kertoa nykyisyydestä lähitulevaisuuden kautta. Wolvesissa tämä tarkoittaa ilmaston ja maailmantalouden muuttumisen keskeisyyttä teemaltaan hyvin toteutetussa tarinassa. [Vaikeasti sanottu, mutta olkoon.])
Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
Todella puhutteleva, puistattava kuvaus Euroopan siirtolaisten taustoista ja Euroopan kukoistuksen synkästä perustasta.
Tommi Uschanov: Hätä on tarpeen: Kulttuuripessimismin nousu 1965–2015
Loistava tietokirja, joka jatkaa Uschanovin hienojen tekstien sarjaa. Anekdoottimainen, kuten N osuvasti havainnoi (Uschanovista ylipäänsä), mutta niin sujuvasti ja huolellisesti kirjoitettu, että kokonaisuus ei tunnu millään tapaa pakotetulta tai irrallisten esimerkkien sarjalta. Itse asiakin on erittäin painokas ja ajankohtainen, tietenkin.
Ehkä niistä muista formaateista ja aiheista sitten toiste lisää. Nämä muistiin nyt ensiksi.
