torstai 3. helmikuuta 2022

2021 kirjoja

 Kaipaan sitä aikaa, kun lukeminen oli sosiaalista toimintaa. (Tai kun oli sosiaalista toimintaa.) Kirjoittelen jotain muistiin lukemistani kirjoista, mutta kynnys kirjoittaa kohoaa usein liikaa, jakaminen vielä enemmän. Enkä tiedä mitä varten jakaisin, kun alustalle kirjoittaminen on niin maineriskialtista toimintaa (esimerkiksi saattaa puhua suuresta fuugasta ja Bachista, saamari). Alustat vaativat nopeaa partaveitsiälyä ja leipäveitsiempatiaa, nopeita leikkauksia päivän aiheesta seuraavaan. Ja jos partaveitseä ei omaa, voikin vain piikitellä. Vaikka kaipaisi keskustelua, alustat eivät ole siihen hyviä - tai mies alustaan. Lopulta ei siis viitsi tai kehtaa jakaa ja kirjoittaa.
No, niin, jos nyt kuitenkin. Luin jotain viime vuonna. Nopeasti selaten esimerkiksi:

Zachary D. Carter: The Price of Peace: Money, Democracy, and the Life of John Maynar Keynes
Kerrassaan erinomainen teos, jonka alkua suosittelisin kenelle tahansa, joka halua ymmärtää 1900-luvun alkua. Sopisi myös englantilaisen filologian toisen vuoden opintoihin. Keynes (huomaa: /keɪnz/) oli valtavan mielenkiintoinen ihminen, joka kuului aivan keskeisenä hahmona mm. Bloomsburyn piireihin ja kävi siinä sivussa Versaillesin rauhanneuvotteluissa ja mullisti taloustieteen ja käytännöllisen yhteiskunnallisen ajattelun. Mutta aivan siis ihmisenä, kulttuurihahmona, pöyristyttävän mielenkiintoinen - ja Carter kuvaa kohteensa todella taidokkaasti. Jos Keynesin kuoleman jälkeinen kehitys ei kiinnostakaan, voi kirjan aina jättää kesken. Niin saa tehdä!
Carterin johdannosta:
"In the spring of 1922, John Maynard Keynes was in Love. He was terrified.
Ever since boarding school, Maynard, as his friends called him, had been almost exclusively interested in men. Suddenly at age thirty-eight, he was besotted with a woman nearly a decade his junior: Russian ballet starlet Lydia Lopokova. [...]
To Maynard's confidants in London's cultured enclave of Bloomsbury, the infatuation made no sense. 'What are we all coming to, pray?' Lytton [Strachey] wondered. 'The Universe totters.' Virginia Woolf was appalled by the thought of Maynard being 'controlled' by a lover."

Ezra Klein: Why We're Polarized
Juttua polarisaatiosta ja ihmisen ryhmäidentiteeteistä. Liukkaasti kirjoitettu, hyviä anekdootteeja ja Uschanovin kaltaista realismia.

Nicholas Buccola: The Fire is Upon Us.
James Baldwinista kiinnostuneille hyvä kuvaus tämän asemasta julkisuudessa ja lähikuvaa kansalaisoikeusväännöistä Yhdysvalloissa.

Ira Katznelson: Fear Itself
Näkökulma New Dealiin ja liberalismiin, demokratiaan. Lähtökohtana se, että 30-luvulla liberaaleihin demokratioihin tarttui kaikenkattava pelko, joka piti voittaa uskolla liberalismiin (sisältäen kuitenkin kaameita pragmaattisia lehmänkauppoja) ja yhteiskunnan uudistamiseen ilman fasismia tai kommunismia. Miten se onnistui ja mitä jäi perinnöksi.

Louis Menand: The Free World
Ehkä poimin tämän ajatuksen jostain arviosta, mutta tämä on täydellinen kirja nimenpudotteluun, pätemiseen ja/tai yleissivistykseen. Hirveä määrä (jenkkisläistä) kulttuurihistoriaa. Siis sellaista, että ihmisten ja ilmiöiden taustat kerrotaan hyvin tarkkaan, niin tarkkaan, että olisi helppo unohtua ajattelemaan, että sillä yksilön ajattelulla oli lopulta hyvin vähän tekemistä ideansa kanssa - vaikka näin Menand ei missään nimessä väitä, kunhan vain tietää paljon ja tekee hillittömän määrän taustatyötä. Asettaa kontekstiinsa eksistentialismin Pariisissa, liberalismin ja antikommunismin vaikean suhteen Yhdysvalloissa, modernin kuvataiteen kehityksen edellytykset, elokuvakritiikin (Pauline Kael, josta oli juuri Areenassa dokumenttikin), melkein kaiken. Myös sen, miten painopiste tietynlaisissa taiteissa siirtyi Yhdysvaltoihin - emigroitumisen seurausta tietysti.

Timo Miettinen: Eurooppa
Lisää yleissivistystä ja pätemisluettavaa. Aivan hyvää historiaa Euroopan ideasta, vaikka olisi kiinnostanut myös nykyajan suurimmista haasteista lukea. Twitter-seurattava.

Anu Silfverberg: Sinut on nähty
Ehdottomasti kaikille luettava sisäinen tutkielma mm. median murroksista, joissa elämme. Sanoittaa ja analysoi, miksi lähihistoriasta ja sen populaarikulttuurista tuli kaukaista kuin Marsista. Pääsy on, kaipuukin monilla, mutta se on melko elinkelvoton ja epäinhimillinen paikka.

George Saunders: A Swim in a Pond in the Rain
Venäläisiä klassikoita (englanniksi) ja ammattilaisen ajatukset niistä. Mielenkiintoinen lukuopas ja esseekokoelma, erityisesti koska on tottunut tähän meikäläiseen formalistiseen lähestymiseen, joka ei ole siitä iskevän tarinan taidosta niin kiinnostunut ja ohittaa usein kirjailijan ja kirjoitusprosessin kokonaan.

Richard Powers: The Overstory / Ikipuut
Fiktiona samaa tasoa kuin keskimääräinen tieteisklassikko, mutta ravisutti, muutti elämää. Sanokaa mitä sanotte, tämä on helvetin tärkeä kirja, jos sen pystyy lukemaan. Kaikkien, aivan kaikkien, pitäisi ainakin yrittää.

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
Kuuntelin äänikirjana, Anna Saksmanin luenta on täydellinen (murteista tietävä saa olla murhaavasti katsoen eri mieltä). Harvoin välitän äänikirjoista, mutta tämä oli ehkä minulle näin parempi (Anton Lesser lukemassa Tristram Shandya oli myös hyvä, samoin osa Wolf Hall -trilogian lukijoista, nimet jossain lienevät). Hauska, viihdyttävä, kirjoitettu taidolla ja kerronnan välineet hyvin halliten.

Ted Chiang: molemmat novellikokoelmat
Iskemätöntä, nuoruuden ihmettelyn henkiin herättävää scifiä. Oivaltavia ideoita kerrottuna suurella taidolla. Chiang tuo aina oikean määrän tietoa ja pohdintaa oikealla hetkellä. Parasta tieteiskirjallisuutta.

Charlotte McConaghy: Last Migration
Haikea kertomus rikkinäisistä ihmisistä ja tiiroista. Kaikki mikä siirtää katseen siihen, mikä meiltä on mennä ohi ja hävitä, on tärkeää.

Muutakin luin, muutakin kirjoitin, mutta olkoon tämä tässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti